Jännä versio.
Vammaisuus on pienen tytön arjessa jatkuvaa allasterapiaa, fysioterapiaa ja ratsastusterapiaa.
En ole kovin salassa pitänyt - mutta en siitä toisaalta ole myöskään kovin isoa numeroa tehnyt - että itse olen CP-vammainen. Muistiini ovat syöpyneet seuraavat (enemmän tai vähemmän) lääketieteelliset kuvaukset, jotka sanon (on siitä hyötyä tai ei) aina lääkäreille ja hoitajille kun joudun hoidettavaksi: minulla on erittäin lievä CP-vamma, tarkemmin hemiplegia spastica, toispuoleinen jäykkyys. Minunkin lapsuuteeni sisältyi säännöllistä lääkintävoimistelua ja säännöllisiä tarkkailukäyntejä sairaalassa.
Kun olin hyvin pieni poika, vammani näkyi jokaiselle, joka minuun katsoi. Oikea käteni oli koukussa ja jäykkä. Vuosien kuluessa juuri lääkintävoimistelun ansiosta vamma on muuttunut huomaamattomaksi, mutta ei se pois ole mennyt. Sitä voi edelleenkin lieventää, mutta kokonaan siitä ei voi parantua. Nykyisin vamma vaikuttaa sen, että mitään kovin hienoa koreografiaa en voi harrastaa (tanssimista yms), juoksen tehottomasti ja olen (äitini sanoin) puolitoistakätinen. Kirjoitan tätäkin kotipolttoisella kuusisormijärjestelmällä (vasen käsi kirjoittaa, oikean käden etusormi painaa shiftiä).
Aloitin kitaransoiton aikoinani vamman takia, jotta oikea käsi kehittyisi. Nyttemmin sekin on jäänyt. Lukioikäisenä (minähän en aitoa lukiota käynyt:-) hakeuduin Tampereen konservatorion puhallinorkesterikouluun, jossa halusin soittaa fagottia mutta vamman takia sainkin pasuunan. Soitin sitäkin muutaman vuoden, mutta yliopisto-opinnot (sekä harjoituskämpän puute) johtivat senkin lopettamiseen.
(jatkan myöhemmin)
Hain kaupan asiamiespostista Amazon-paketin, jossa oli kakkosnelosen 1. ja 2. kausi
DVD:nä. Oli siinä mielessä vikaostos että rahaa ei oikeastaan olisi, mutta en
ala tuota palauttamaankaan tai myymään eteenpäin.
[O]lisi parempi, jos uudet tekstit näkyisivät heti etusivulla.
Tällä on
puolensa kieltämättä. Houkuttelisi kyllä ohjata Pinserin linkki suoraan
viimeisimmän päivän sivulle, mutta toisaalta uusien lukijoiden on hyvä nähdä
etusivun julistus. Paras tietysti olisi jos lukija voisi yksilöllistää sivua,
mutta mä en juurikaan pidä dynaamisista sivuista silloin kun ne ei ole sisällön
puolesta välttämättömiä. (Niinjuu, hei, jos jollakulla on tähän kohtaan
mielipide, kuulisin sen mielelläni - antti-juhani@kaijanaho.info).
[J]okaisen nukkumaanmenon kirjaaminen tyyliin 'päätin mennä nukkumaan.
Heräsin sitten neljältä päivällä. Saa nähdä miten tänä yönä menee
nukkumaanmeno.' ei välttämättä ole loistava kopiointi-idea lukijoiden
haalimiseksi.
Kuten etusivulla sanon: Kerron arjestani ja välillä
juttelen muutakin.
Olen kokeillut sellaistakin lähestymistapaa, jossa
kirjoitan vain "merkityksellisiä" asioita. Ongelmana oli se, että sillä
tavalla kirjoittamisesta ei tule minulle tapaa, ja kynnys nousee liian
korkealle jopa niissä kirjoituksissa, jotka olisi voinut hyvinkin julkaista.
Kumpikin aikaisempi yritykseni (Advogatossa ja Kuro5hinissa - K5 on alhaalla just nyt, en
voi antaa suoraa linkkiä) epäonnistuivat. Tämän vuoksi olen ottanut tällä
kerralla tarkoituksella sen kannan, jonka ilmaisen etusivulla näin: En ota
paineita syvällisyyksien kirjoittamisesta; niitä tulee silloin kun on sellainen
olo. Muulloin tulee muuta. - - Toivottavasti siitä on iloa muillekin, mutta
sitä en takaa.
Mitä taas tulee suosion hakemiseen - jos se olisi oikeasti
tavoitteeni, käyttäisin muutenkin hieman erilaista lähestymistapaa.