Yliopisto-opinnoilla on kaksi tärkeää tavoitetta:
- Oppia tietämään, mitä kaikkea on olemassa.
- Oppia kyky opettaa itseään.
Kaikkea ei tarvitse tietää. Opetuksen tehtävänä on harjaannuttaa opiskelija oppimaan sekä auttaa hankkimaan muita sellaisia taitoja, joita opiskelija saattaa tulevassa elämässään tarvita (tietotekniikassa esim. ohjelmointitaito).
Moulin Rouge -soundtrack on loistava.
Kohta pitää mennä kauppaan.
SCO:n väitteet kuulostavat varsin köykäisiltä, eikä vaikuta todennäköiseltä, että SCO onnistuisi voittamaan kiistan. Se vaara on kuitenkin olemassa. Jos SCO:n väitteet todetaan oikeaksi oikeudessa, seurauksena on se, että Linuxin levittäminen muuttuu heti laittomaksi. Linux kuolisi.
Vakavaksi tilanteen tekee se, että suurelle yleisölle Linux tarkoittaa eri asiaa kuin mistä SCO:n kanteessa on kyse. Suurelle yleisölle Linux on käyttöjärrjestelmä, Windowsiin (tai Unixiin) verrattava kokonaisuus. Tämä ei kuitenkaan pidä todellisuudessa paikkaansa. Linux on kyseisen käyttöjärjestelmän erään komponentin nimi. Jo vuosia monet vapaan softan kannattajat, FSF etunenässä, ovat käyttäneet koko järjestelmästä nimeä GNU/Linux. Linux GNU:n komponenttina on täysin korvattavissa (tosin ei täysin vaivatta, mutta esimerkiksi Debian on tätä valmistellut jo useamman vuoden).
SCO ei ehkä voita, mutta joku muu saattaa onnistua. Linux-projektissa (toisin kuin GNU:n porukoissa) ei ole koskaan oltu niin tarkkana laillisuuden kanssa. Ehkä tässä pitäisi hiljalleen siirtyä johonkin muuhun kerneliin.
Ja kertoa suurelle yleisölle että Linux ei olekaan Linux.
Kun kirjoitan jotain julkisesti, teen sen sillä vakavuudella, että tiedän joka sanan olevan julkinen ja ikuinen. En vedä sanojani pois - siinä mielessä, että poistaisin ne verkosta sen jälkeen kun ne on julkaistu (tietyin poikkeuksin toki). Jos huomaan olleeni väärässä tai epäasiallinen, kirjoitan uuden jutun, jossa palaan asiaan. Hyvinkin voin pyytää anteeksi, jos se on tarpeen. Mutta minä olen sitä mieltä, että sitä mikä on julkaistu, ei pidä ottaman pois. Eihän lehtiäkään takavarikoida, jos ne kirjoittavat epäasiallisuuksia. Rikosoikeudelliseen vastuuseen saattaa toki jutun kirjoittanut toimittaja ja lehden päätoimittaja joutua, mutta on erittäin harvinaista, että jo julkaistua lehteä ruvettaisiin poistamaan markkinoilta (tai lukijoiden kotoa!). En halua muuttaa historiaa, ja historiaa vanhat kirjoitukset nimenomaan ovat.
On toki tilanteita, joissa edellämainitusta periaatteesta on syytä poiketa. Jos kirjoitan yksityisasioita ihmisestä, jolta en ole saanut siihen lupaa ja joka ei ole itse julkisuuden henkilö, on asiallista poistaa kirjoitus. Samoin, jos olen julkaissut valtiosalaisuuksia. Tällöinkin on syytä pitää huoli, että kirjoituksen olemassaolosta ei katoa tieto: kirjoitusta ei pidä yksinkertaisesti poistaa, vaan sen tilalle pitää laittaa huomautus, miksi se poistetaan. Mutta minusta Perhosen moka ei ollut läheskään niin suuri, että tällaiseen toimintaan olisi ollut syytä.
(Vähäisemmän mokan tapauksessa saatan hyvinkin laittaa vanhan kirjoituksen
kohdalle viitauksen uuteen kirjoitukseen, mutta säilyttää vanhan.)